Saksan opiskelua ja asunnon etsintää

Kuten sanottu, saavuin Wieniin reilusti ennen lukukauden alkua, tarkalleen ottaen lauantaina 7.9. Kolme ensimmäistä viikkoa osallistuin saksan intensiivikurssille. Opetusta oli joka arkipäivä 9-11.30, joten suurin osa päivästä jäi vapaaksi muille aktiviteeteille. Kurssin taso valittiin itse ilmoittautumisvaiheessa, eikä varsinaista tasokoetta ollut. Muutamat tosin vaihtoivat muutaman päivän jälkeen ylemmälle tai alemmalle tasolle opettajan suosituksesta, mutta minulle tunnit tuntuivat oikein sopivilta. Kaikki kurssilaiset olivat Wienin teknilliseen yliopistoon tulleita Erasmus-opiskelijoita eri puolilta Eurooppaa. Kurssilla puhuttiin paljon, kerrattiin joitakin kielioppiasioita ja kirjoitettiin muutamia kotiaineita. Kuten etukäteen tiesinkin, kirjoittaminen ja ymmärtäminen sujui hyvin, puhumisen kanssa on vielä paljon harjoiteltavaa. Mutta puhumaan oppii vain puhumalla, sitä vartenhan tänne tultiin.

Kun ilmoittauduin kurssille, pystyin varaamaan samalla syyskuuksi majoituksen Wienin yliopistojen ulkomaalaisille opiskelijoille ja vieraille tarkoitetusta asuntolasta. Taloja on useita eri puolella kaupunkia monet vaihto-opiskelijat asuvat niissä koko lukukauden. En ilmoittanut ajoissa haluavani asuntolaan, vaan päätin ottaa riskin ja etsiä asuntoa vasta paikan päälle tultuani.

Ensimmäinen kotipesäni sijaitsi Molkereistraßella Leopoldstadtissa eli 2. kaupunginosassa. (Wien on jaettu numeroituihin kaupunginosiin, saksaksi Bezirk) Sijainti oli oikein kätevä, keskustassa sijaitsevalle koululle pääsi puolessa tunnissa metrolla. Aivan vieressä oli Prater huvipuistoineen ja kuuluisine maailmanpyörineen.

Hain ensisijaisesti huonetta kimppakämpästä. Kävin useissa näytöissä, ja pääsinkin näkemään kiinnostavan kirjon erilaisia asuntoja. Muutamat olivat kivoja, hyvällä paikalla ja kohtuullisen hintaisia. Mutta kun hakijoita on paljon, on alivuokraajalla mahdollisuus päättää, kenet haluaa kämppiksekseen. Pariin otteeseen olo oli kuin olisi työpaikkahaastatteluun mennyt. Koeta siinä sitten lyhyen tapaamisen aikana vakuuttaa, että olet tosi hyvä tyyppi, jonka kanssa on mukava asua. Parin tällaisen tapaamisen jälkeen sanoin olevani kiinnostunut, mutta ei tärpännyt.

Epätoivoisille opiskelijoille tarjotaan myös melko kaameita murjuja, ja jouduin pohtimaan, mikä on minulle asumisessa oleellista, ja millaisten ongelmien tai puutteiden kanssa pystyisin elämään vuoden ajan. Äärimmäisin esimerkki oli kämppä, jossa ei ollut varsinaista kylpyhuonetta, vaan kylpyamme oli aulatilassa, jonka kautta kuljettiin kahteen makuuhuoneeseen. Sielläpä sitten olisi mukava peseytyä pelkän suihkuverhon takana, kun kämppikset kulkevat ohi matkalla keittiöön. Totesin, että niin epätoivoinen en ollut. Parikin asuntoa näytti siltä, kuin niissä olisi viimeiset 50 vuotta asunut mummo, jonka kuoltua perikunta on jättänyt kaikki vanhat, likaiset huonekalut paikoilleen ja alkanut vuokrata sitä opiskelijoille. "Kyllä, taitettava sohva on tarkoitettu nukkumiseen. Ja koko seinän kokoinen kaapisto ja rottinkikeinutuoli jäävät." Kyllähän huoneesta saa omemman näköisen, kun sinne tuo omat tavaransa ja hankkii vaikka kivan päiväpeiton ja pari tyynyä, mutta...

Lopulta tulin siihen tulokseen, että asunnon siisteys on minulle tärkeämpää kuin neliöt. Keskeinen sijainti on myös plussaa, ja siitä voi vähän maksaakin. Kahden viikon etsinnän jälkeen vuokrasin pienen huoneen neljän hengen asunnosta. Kyseessä ei ollut kämppishaastattelu, vaan vuokraemännän politiikka oli antaa huone ensimmäiselle, joka ilmoittaa kiinnostuksensa. Sanoin siis "Hep", allekirjoitin vuokrasopimuksen, hankin vanhemmiltani takauksen, jota ilman vuokraaminen ei olisi onnistunut, maksoin takuuvuokran ja nyt minulla on sitten asunto Wienissä ensi syyskuun loppuun. Törmäsin nimittäin useampaan otteeseen siihen, että vuokranantajat eivät mielellään etsi uusia asukkaita kesken vuoden.

Asunnon sijainti on erinomainen (4. Bezirk). Yliopistolle kävelee muutamassa minuutissa ja keskustan nähtävyydet ovat kivenheiton päässä. Kotikatuni Argentinierstraße alkaa Karlsplatzilta, joka on kaupungin keskeisimipiä aukioita. Lähimmällä metroasemalla risteää kolme kaupungin viidestä linjasta.

Omaa tilaa ei ole kovin paljon, mutta paljonko sitä ihminen oikeastaan tarvitsee? Eipähän tule hankittua liikaa roinaa, jonka kiikuttaminen Suomeen vuoden päätteeksi muodostuisi ongelmaksi. Muutin vajaa viikko sitten ja asuminen on ollut lähinnä uuteen paikkaan ja kämppiksiin totuttelua. Tähän mennessä elo on sujunut melko kitkattomasti. Suurimmat ongelmat ovat liittyneet salaatinkastikkeessa käytettävän etikan määrään. Tulevat päivät, viikot ja kuukaudet kertovat, miten viisi vuotta yksin elänyt suomalaistyttö pärjää amerikkalaisen ja sveitsiläisen jätkän ja belgialaisen tytön kanssa.